Noniiin! Milläpä muullakaan voisi lyödä paskan musiikkiblogin tulille, muutakun Apulannalla? Elikkä ensimmäisenä tämän blogin hellään syleilyyn pääsee Apulannan viides levy Plastik (2000). Suurin syy miksi valitsin tämän bändin on se, että vaikka Apulanta ei ikinä olekaan mitenkään erityisen hyvä ollutkaan, niin tästä levystä alkoi kyllä heidän varsinainen musiikillinen alamäki, rappiotila, degeneroituminen.
Tämän rappiotilan ja tekotaiteellisuuden ennusmerkit näkyvät jo hyvin Plastikia edeltävällä Aivan kuten kaikki muutkin -albumilla, mutta tuossa tekeleessä oli vielä jäljellä huomattavasti enemmän karheutta, kuin kaksi vuotta myöhemmin ilmestyneellä Plastik-paskalla. Tällä levyllä alkoi myös Apulanta-orkesterin kitaroiden ominaissoundien katoaminen. Ysäripunkkitara olikin muuttunut Pro-tools-efekti-paskaksi koneellisuudeksi.
Levy alkaa Toni Wirtasen herkistymisellä ja aivan kömpelöllä runoilulla varustetulla Tervetuloa-kappaleella.. "Tervetuloa mun maailmaan, ja niin sä astuit silmukkaan", ehh... Kamalaa ja älyttömän kömpelöä, kitarat muistuttavat paskaa ja sliipattua suomirockia, jota nyt ei juuri kukaan täysjärkinen kuuntele. Biisin rakenne on melko tavanomainen, säkeistö, kertsi, säkeistö, ja aivan kamala rauhallinen lyhyt kohta, jossa Tonilla on äänessä hieno efekti, tosi hieno, joo, ja vähän kertsiä loppuun jne.
Levyn toinen biisihän on jo kaikille tuttu Käännä se pois -hitti. Alkaa hienosti tämmöisellä viheltämisellä ja siitähän sitten lähteekin sitten melodia heti soimaan jousilla varustettuna, kuinka mahtavaa ja kekseliästä! Viimeistään puolen minuutin jälkeen alkaa jo mietiskelemään, että mitäs vittua? Jousilla hyystetty riffittely vaihtuu rauhalliseen säkeistöön, jossa Wirtasen ääni on aivan kamalan kuuloinen, efektoitu päin helvettiä, korviin sattuu, ihana kitara muuten taustalla.. Ja siitä lähtee "tiedän että tiedät sen........ Käännä se pois, käännä se pois." Käännä se vittu hiljemmalle, pliis! Luojan kiitos nyt se kertsi loppu... mitä helvettiä taas kamala säkeistö? Tämän säkeistön siirtyminen kertsiin onkin jo suorastaan upea! Vähän lisää efektiä ja "Onnelliset tunnit alkaa viimein väsyttää...." Kuulostaa ihan paskalla nauhotetulta ähkimiseltä tuo tuollainen.
Näiden kahden biisin kiduttamana taidankin turvautua jokaisen hyvän musiikkikriitikon käyttämään keinoon, ns. rykelmöintiin. Loput biisit jatkaa paskuudessaan samaa rataa, enkä edes oikeastaan jaksa kuunnella kokonaan sellaisia ikivihreitä biisejä kuten "Turvallista matkaa helvettiin" tai nopea ja vauhdikas punk-henkinen ja kamala "Terä". Päällimmäisenä levyn loppupuolelta jää enää mieleen hitit Ei yhtään todistajaa ja Maanantai, jotka eivät yksinkertaisesti ole hyviä, koska kaikki on niin pielessä. Muistakaa myös kuunnella kappale Tyhjää ikkunasta, siinä on sellaiset sirkkelikitarat, että heikoimpia hirvittää. Hyi hyi!
Haluaisin loppuun kuitenkin sanoa, että Apulanta ei ole 2000-luvulla ikinä kuulostanut näin hyvältä.
Peruspaskaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti